Maailmanlaajuinen muovisaasteiden valvonta on siirtynyt uuteen vaiheeseen

Muovin tuotanto on noussut jyrkästi 2 miljoonasta tonnista vuonna 1950 348 miljoonaan tonniin vuonna 2017, mikä tekee siitä 522,6 miljardin dollarin maailmanlaajuisen teollisuuden, jonka kapasiteetin odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2040 mennessä.

Muovien tuotannolla, käytöllä ja väärällä hävittämisellä on jo tuhoisa vaikutus ilmastonmuutoksen, biologisen monimuotoisuuden ja saastumisen kolminkertaisiin planeettakriiseihin. Uuden koronaviruksen keuhkokuumeepidemian jälkeen suojavarusteiden (esim. naamarit, suojapuvut jne.), kertakäyttöisten muovien jne. käyttö on lisännyt muovijätteen tuotantoa huomattavasti.

Taustaa maailmanlaajuisesta muovisaastuksesta

Tällä hetkellä maailman muovisaasteongelmia ovat pääasiassa merijätteet ja mikromuovisaaste. Kertakäyttöisten muovituotteiden massatuotanto ja käyttö tekevät muovisaastuksesta entistä vakavampaa.

Mikromuoveilla tarkoitetaan läpimitaltaan alle 5 mm:n muovisirpaleita, jotka ovat muovien ympäristötrendi ja muovien ehkäisyn ja käsittelyn kohdesaasteet. Jo vuonna 2004 Thompson ym. Plymouthin yliopistosta esittelivät ensimmäistä kertaa "mikromuovin" käsitteen Science-lehdessä, ja ihmiset alkoivat vähitellen kiinnittää huomiota valtameren mikromuovien ongelmaan. Tavalliset muovit eivät usein hajoa molekyylitasolle, vaan voivat hajota luonnollisessa ympäristössä muodostaen muovisirpaleita ja jopa mikromuoveja. Jotkut muovituotteet, kuten kosmetiikka, käyttävät muovihelmiä dispergointiaineina, ja nämä helmet ovat myös tärkeitä mikromuovin lähteitä vedessä. Lisäksi muovituotteissa olevia lisäaineita, joista osa on myrkyllisiä ja haitallisia kemikaaleja, vapautuu myös luonnossa, mikä lopulta saastuttaa vettä ja maaperää. Nämä virtaavat jokiin ja valtameriin ja hajoavat vielä pienemmiksi hiukkasiksi aiheuttaen meren mikromuovisaastetta, jolla on vakava vaikutus meren ekologiseen ympäristöön. Mikromuovit voivat myös kerääntyä ihmisiin syötyään niillä saastuneita kaloja ja aiheuttaa haitallisia vaikutuksia.

Globaalin muovisen hallinnon tarkoituksena on edistää erilaisten hallintotoimenpiteiden toteuttamista asiaa koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisten sopimusten kautta. YK:n jäsenvaltioiden ja kansainvälisten valtioista riippumattomien järjestöjen kautta luoda ilmapiiri, YK:n tai erikoistuneiden järjestöjen foorumin toimesta asteittain toteuttaa uusi muovisopimus edistääkseen ja muotoillakseen prosessia.

Lokakuussa 2015 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 70. istunnossa hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa ehdotettu kestävän kehityksen toimintaohjelma vuodelle 2030, jonka 14. tavoite -- "Valtamerten ja meren luonnonvarojen suojelu ja kestävä käyttö ennaltaehkäisemällä ja vähentämällä merkittävästi meren saastumista kestävän kehityksen vuoksi" vaatii 2025. Erityisesti maalla tapahtuvan toiminnan aiheuttama saastuminen tarjoaa selkeän yleistavoitteen meriroskien ja mikromuovien torjuntaan, kun taas SDGS 6, 11 ja 12 liittyvät kaikki valtameren mikromuoviin.

YK:n ympäristökokouksen tieteellisen ja teknologisen taustan edelleen vahvistamisen tukemana aihe meren muovisaastuksesta esiintyi ensimmäistä kertaa YK:n ympäristökokouksen 71. istunnon heinäkuussa antamassa päätöslauselmassa 2017 -- "Our Oceans, Our Future: Call for action, and esittelemme edistämään jätteiden syntymisen ehkäisyä, jätteiden kulutuksen vähentämistä ja vähentämistä mahdollisimman pitkälle. Kolmi-lähestymistapa: vähennys, uudelleenkäyttö ja kierrätys, mukaan lukien markkinapohjaisten ratkaisujen edistäminen ja jätteen vähentäminen, ympäristön kannalta järkevän jätteenkäsittelyn sekä jätehuolto- ja kierrätysmekanismin parantaminen, kehitysvaihtoehdot, kuten uudelleenkäytettävissä tai kierrätettävissä olevat tuotteet, tai biohajoavat tuotteet luonnollisissa olosuhteissa.

Koko Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristökokouksessa päätöslauselman maailmanlaajuisista muovihallinnon kysymyksistä muovin saastumisen merkitys kasvaa vähitellen. Muovisaastekysymys on koettu Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristökonferenssista Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukseen, sitten sitä on käsitelty Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristökonferenssissa ja sitten Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen käsittelyssä, mikä osoittaa alhaalta-ylöspäin, ylhäältä alas.

2

YK:n ympäristökokouksen alainen prosessi

Maailmanlaajuisen muovisaasteen hallinnan tärkein liikkeellepaneva voima on Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelma (UNEP), jonka sihteeristö, Yhdistyneiden kansakuntien ympäristökokous (UNEA), on tärkein päätöksenteon foorumi-sidosryhmille, jotka voivat tehdä yhteistyötä maailmanlaajuisen muovisaasteen torjumiseksi. Helmikuussa 2014 YK:n ympäristöohjelman (unep) järjestö piti ensimmäisen YK:n ympäristökonferenssinsa, yleiskokous hyväksyi "I / 6:n valtamerestä ja mikromuovijätteen ratkaisusta", tunnistaakseen mikromuovin ongelman lähteen, ominaisuudet, vaikutuksen ja reagoida ajoissa, korosti ennalta varautumisen periaatteen merkitystä ja väärinkäytösten aiheuttamia vahinkoja.

Toukokuussa 2016 Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristökokouksen toinen istunto hyväksyi merijätteitä ja mikromuoveja koskevan päätöslauselman II/11, jota ohjasivat Agenda for Sustainable Development 2030 yleistavoitteet, ja tunnustettiin ongelman vakavuus, tarve globaaliin reagointiin, joka perustuu tuotteen elinkaarilähestymistapaan, ja tarve ottaa huomioon alueelliset erot.

Joulukuussa 2017 Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristökonferenssin kolmas istunto hyväksyi päätöslauselman III/7 merijätteestä ja mikromuovista YLEISkokouksen päätöslauselman pääperiaatteiden mukaisesti ja harkiten yksityiskohtaisempaa täytäntöönpanoa, ja päätti kutsua koolle avoimen ad hoc --asiantuntijaryhmän kokouksen, jos resursseja on saatavilla. Tarkastelemme esteitä ja vaihtoehtoja merenkulun muovijätteen ja mikromuovien käsittelylle kaikista lähteistä, erityisesti maalta peräisin olevista lähteistä{4}. Se kehottaa myös kiinnittämään huomiota tuotanto- ja kulutustottumusten vaikutuksiin käyttäytymiseen ja kehottaa maita vähentämään tarpeetonta muovin tuotantoa ja käyttöä ja täyttämään itsenäiset sitoumuksensa. Tämä auttoi siirtämään YK:n yleiskokouksen 72. (2017), 73. (2018) ja 74. (2019) istuntojakson painopisteen makro-ideoiden muotoilusta konkreettisten toimien toteuttamiseen. Harmony with Nature -päätöslauselmissa vahvistettiin kestävien muutosten tärkeys yhteiskuntien globaalin kehityksen saavuttamisessa ja kulutuksessa. Ja kaikkien maiden tulisi edistää kestäviä kulutus- ja tuotantomalleja.

Maaliskuussa 2019 Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristökokouksen neljäs istunto tuotti ensimmäistä kertaa kaksi päätöslauselmaa maailmanlaajuisesta muovihallinnosta. Päätöslauselma IV/6 meriroskasta ja mikromuoveista sekä PÄÄTÖSLAUSELMA IV/9 kertakäyttömuoveista. IV/6 Päättää laajentaa UNEA:n-3:n perustaman meren roskaa ja mikromuoveja käsittelevän avoimen AD Hoc-asiantuntijaryhmän toimeksiannon UNEA-5:een. Kertakäyttöisiä muoveja koskeva päätös lisättiin nimenomaan tunnustuksena, että hyvin pieni osa tuotetuista kertakäyttömuoveista kierrätetään ja että suurin osa muovista päätyy kaatopaikoille, kaatopaikoille ja ympäristöön. Päätöslauselmassa kannustetaan innovatiivisia lähestymistapoja muovin saastumisen ehkäisemiseen ja valvontaan elinkaaren näkökulmasta, kuten laajennettujen tuottajavastuujärjestelmien ja panttipalautusjärjestelmien käyttöönottoa. 21. joulukuuta 2020 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 75. päätöslauselma hyväksyi "< > 2000-luvun agendan pohjalta kestävän kulutuksen ja tuotantomenetelmien avulla, kuten kestävän kehityksen agendalla < 2030 >", joka liittyy myös merijätteen, muovin ja muovin aiheeseen, ja tunnusti, että muovijäte ja kestävän kulutuksen vähentäminen, muovin uudelleenkäytön ja uudelleenkäytön välinen yhteys; Koska Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristökonferenssin neljännessä istunnossa kierrätettiin kertakäyttöisten muovituotteiden pieni osuus, esitettiin hallinnon vastatoimia ja otettiin käyttöön innovatiivisia menetelmiä kaikenlaisen muovijätteen, mukaan lukien merenkulun muovijätteen, käsittelemiseksi.

Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristökokouksen viides jatkettu istunto, joka pidettiin 28. helmikuuta–2. maaliskuuta 2022, hyväksyi päätöslauselman "Muovisaastumisen lopettaminen: Kohti kansainvälistä oikeudellisesti sitovaa asiakirjaa". Korostettiin kansainvälisten lisätoimien tarvetta meriympäristön muovisaasteita koskevan oikeudellisesti sitovan kansainvälisen välineen kehittämiseksi. Ja pyysi toiminnanjohtajaa kutsumaan koolle hallitustenvälisen neuvottelukomitean aloittamaan työnsä vuoden 2022 toisella puoliskolla tavoitteena saattaa työnsä päätökseen vuoden 2024 loppuun mennessä. Uusi kansainvälinen väline keskittyi valmiuksien -kehittämiseen sekä tekniseen ja taloudelliseen apuun ja korosti, että se perustuu integroituun lähestymistapaan muovien ja sitovien koko elinkaareen. Lisäksi YK:n aiempien ympäristökongressien päätöslauselmissa korostettiin myös pyrkimyksiä edistää kestävää muovin tuotantoa ja kulutusta sekä edistymistä määräaikaisarviointivälineiden käyttöönotossa.

Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristökokous on saavuttanut suuria saavutuksia globaalin muovihallinnon alalla. YK:n ympäristöohjelman (UNEP) pääjohtaja Inger Andersen ilmaisi syvät odotukset uuden muovisopimuksen tulevasta kehityksestä YK:n ympäristökokouksen viidennessä istunnossa. Hän kertoi konferenssissa, että se olisi tärkein kansainvälinen monenvälinen ympäristösopimus sitten Pariisin sopimuksen.

CPRRA:n meren pilaantumisen ehkäisyn ja valvonnan teknisen komitean järjestämä digitaalisen jäljitettävyysjärjestelmän standardikokoaminen ja rakentaminen merimuovien kierrätykseen ja kierrätyksen jäljitettävyyden arviointivaatimuksiin ja{0}}kulutuksen jälkeisen kierrätetyn muovin (PCR) jäljitettävyysarviointivaatimuksiin on edistynyt:

3

Kansainvälisten monenvälisten ympäristösopimusten mukainen prosessi

Nykyiset globaaliin muovihallintaan liittyvät monenväliset ympäristösopimukset sisältävät pääasiassa seuraavat kolme: Baselin yleissopimus vaarallisten jätteiden valtioiden rajat ylittävien siirtojen ja niiden käsittelyn valvonnasta (jäljempänä Baselin yleissopimus), jonka tavoitteena on valvoa muovijätteiden kansainvälistä kauppaa ja edistää ympäristön kannalta järkevää hävittämistä; Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hallinnoima kansainvälinen yleissopimus, joka vastaa pääasiassa merenkulkuun liittyvän muovijätteen käsittelystä meren saastumisen ehkäisemiseksi; Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen (jäljempänä Tukholman yleissopimus) tavoitteena on suojella ihmisten terveyttä muovilta keskittyen mikromuoveihin tai muovien lisäaineisiin sekä saastumisen ehkäisyyn ja ympäristön kannalta pysyvien muovien valvontaan. Mikään näiden yleissopimusten päätavoitteista ei kuitenkaan koske suoraan maailmanlaajuista muovisaasteongelmaa, ja edelleenkään puuttuu kansainvälisiä sopimuksia muovisaasteen systemaattisen käsittelemiseksi.

Jo joulukuussa 1972 allekirjoitettiin IMO:n puitteissa yleissopimus jätteiden ja muiden aineiden upottamisesta aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä (tunnetaan myös nimellä vuoden 1972 Lontoon yleissopimus). Yleissopimuksen kolme liitettä säätelevät vastaavasti aineita, joiden upottaminen mereen on kielletty, aineita, jotka edellyttävät erityislupaa, ja aineita, joiden upottamiseen vaaditaan yleinen lupa. Tältä pohjalta jätteiden ja muiden aineiden upottamisesta aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevaan yleissopimukseen marraskuussa 1996 tehdyssä vuoden 1996 pöytäkirjassa on tiukennettu upottamiseen sallittuja aineita koskevia sääntöjä, eli vain liitteessä nimenomaisesti lueteltuja aineita saa upottaa ja aineet, joita ei ole mainittu, ovat kiellettyjä. Lisäksi imo muotoili marraskuussa 1973 kansainvälisen yleissopimuksen alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä, joka perustuu vuoden 1954 kansainväliseen yleissopimukseen öljyn aiheuttamasta meren pilaantumisesta, jonka liitteet III ja V sisälsivät molempien määräyksiä meren muovisaastumisen ehkäisemisestä. Lisäksi vuoden 2016 muutoksen liitteessä on lisäsäännöksiä ja vaatimuksia alusjätteiden luokittelusta, purkamisesta ja kirjaamisesta, ja tarkastusta ja valvontaa varten on perustettu "roskakirja". IMO hyväksyi lokakuussa 2018 laivojen muovijätteen torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman ryhtyäkseen toimenpiteisiin alusten aiheuttaman meren muovisaasteen vähentämiseksi.

Baselin yleissopimuksen liitteen tarkistaminen toukokuussa 2019 on virstanpylväs globaalissa muovihallinnossa, mikä merkitsee kansainvälisen oikeuden kautta erityisesti muovijätteisiin kohdistetun hallintasisällön syntymistä. Baselin yleissopimus sisältää suurimman osan muovijätteestä, mukaan lukien ei--kierrätettävä ja saastunut muovijäte, yleissopimuksen, eli liitteiden II ja VIII, valvonnassa, ja liitteessä IX lueteltu pieni määrä puhdasta muovijätettä lisää ympäristöystävällisen kierrätyksen vaatimuksia.

Tervetuloa liittymään "Plastic Recycling Industry Research" -vaihtoryhmään: paina pitkään tunnistaaksesi alla olevan qr-koodin ja yingke, Yingtuo, Costar, Veolia Huafei, Jinhui, Kemao Environment, Xavier, Luhai Environmental Protection, Mitsubishi Chemical, Ningbo Daihatsu ja muut jäsenyritykset voivat kommunikoida{{0}!

4

Muiden kansainvälisten järjestöjen prosessit

Vuodesta 2018 lähtien WWF on käynnistänyt "No Plastic in Nature" -projektinsa maailmanlaajuisesti. Yli kolmen vuoden maailmanlaajuisen käytännön jälkeen WWF on ollut vakuuttunut siitä, että uusi oikeudellisesti sitova maailmanlaajuinen sopimus on tehokkain tapa torjua valtamerten muovisaastetta. Sen helmikuussa 2022 julkaistussa muovisaasteen vaikutuksesta biologiseen monimuotoisuuteen raportissa todettiin myös, että ellei nyt ryhdytä maailmanlaajuisiin toimiin muovin tuotannon ja käytön vähentämiseksi, meren muovisaasteet kasvavat neljä kertaa vuonna 2050, maaliskuussa 2022 järjestetyssä Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristökertymän ilmakehän renderöimistä käsittelevän konferenssin viides istunto on ollut tärkeä edistävä rooli.

Huhtikuussa 2019 Pohjoismaiden ministerineuvoston julistuksessa vaadittiin maailmanlaajuista sopimusta muovijätteen ja mikromuovien torjumiseksi valtamerissä, mikä rohkaisi "kiinnostuneita toimijoita liittymään uuteen maailmanlaajuiseen sopimukseen ja osallistumaan aktiivisesti YK:n ympäristökokouksen perustamaan ad hoc ---asiantuntijaryhmään". Saman vuoden heinäkuussa St. John's Declaration of the Caribbean Community (CARICOM) "korosti kiireellistä tarvetta maailmanlaajuiselle sopimukselle muovi- ja mikromuovisaasteen käsittelemiseksi". Marraskuussa 17. Afrikan ympäristöministerikonferenssissa (AMCEN) hyväksytyssä Durbanin julistuksessa ympäristön kestävyyttä ja vaurautta edistävistä toimista Afrikassa todettiin, että "Olemme sitoutuneet tukemaan maailmanlaajuisia toimia muovisaasteen torjumiseksi, mikä edellyttää lisätyötä, jotta voidaan osallistua tehokkaammin muovisaasteeseen liittyviin maailmanlaajuisiin hallintokysymyksiin, mukaan lukien mahdollisuudet vahvistaa olemassa olevia muovisaasteita koskevia maailmanlaajuisia sopimuksia ja uusia maailmanlaajuisia sopimuksia".

Maaliskuussa 2020 EU:n uudessa kiertotalouden toimintasuunnitelmassa todetaan, että "Euroopan komissio johtaa kansainvälisen tason ponnisteluja maailmanlaajuisen muovisopimuksen tekemiseksi ja kiertotalouden muovaa koskevan lähestymistavan edistämiseksi EU:ssa".

- 3 -

Maailmanlaajuinen muovisaasteen hallinnan hot spot

1

Muovisten sopimusten sijoittaminen

Syyskuussa 2021 Peru ja Ruanda yhdessä yli 30 maan kanssa esittivät YK:n ympäristökokoukselle ehdotuksen oikeudellisesti sitovaksi kansainväliseksi muovisaastetta koskevaksi välineeksi, jossa ehdotetaan hallitustenvälisen neuvottelukomitean (INC) perustamista oikeudellisesti sitovan kansainvälisen välineen muodostamiseksi muovin koko elinkaaren hallinnan näkökulmasta. Japani esitti lokakuussa 2021 ehdotuksen kansainväliseksi oikeudelliseksi välineeksi meren muovisaasteesta ja ehdotti, että välineen soveltamisala rajoitetaan meren muovisaasteen hallintaan. Intia esitti tammikuussa 2022 ehdotuksen puitteista muovien, mukaan lukien kertakäyttöiset muovit, aiheuttaman saastumisen torjuntaa varten. Se ehdottaa, että muovisaastekysymys olisi keskitettävä jäsenvaltioiden vapaaehtoisiin toimiin ja täydennettävä kansainvälisen yhteisön vapaaehtoisilla toimilla. Tätä asiaa käsiteltiin yksityiskohtaisesti Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristökokouksen viidennessä istunnossa. Vaikka kymmenien maiden ja alueiden, kuten Euroopan unionin, vahvan vaatimuksen alaisuudessa kokouksessa hyväksyttiin lopulta päätös INC:n käynnistämisestä, mutta yleissopimuksen tarkoitus ja painopiste ovat edelleen seuraavan keskustelun painopiste.

2

Muovikonvention luonteen määrittäminen

Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristökokouksen viidennessä istunnossa keskusteltiin ehdotetun yleissopimuksen luonteesta eli yleissopimuksen oikeudellisesti sitovista näkökohdista. Pitäisikö uuden sopimuksen olla oikeudellisesti sitova, vapaaehtoinen, kuten Pariisin sopimus, vai molempien yhdistelmä.

Venäjä on vastustanut Yhdysvaltojen ehdotusta, että HALLITUSTEN VÄLINEN neuvottelukomitea harkitsisi "oikeudellisesti sitovia ja ei-sitovia sitoumuksia" laatiessaan oikeudellisesti sitovia kansainvälisiä sopimuksia. EU pitää parempana "määräyksiä" sitoumusten korvaamiseksi, ja sillä on Yhdysvaltojen, Brasilian ja Chilen tuki. Peru ehdottaa, että käytetään Minamatan elohopeaa koskevassa yleissopimuksessa sovittua kieltä, joka "saattaa sisältää oikeudellisesti sitovia ja ei--laillisesti sitovia määräyksiä". Sai suurimman osan maista tuen. Vaikka jäsenvaltiot ovat päässeet laajaan yhteisymmärrykseen periaatteesta, jonka mukaan uuden sopimuksen tulee olla oikeudellisesti sitova ja ei-sitova, erilaisten mekanismien järjestäminen on todellakin yksi tulevaisuuden neuvottelujen painopiste.

3

Muoviyleissopimuksen soveltamisalan määrittäminen

Uuden muoviyleissopimuksen tarkoituksen ja soveltamisalan osalta pienten saarivaltioiden liitto ja Afrikan ryhmä suosittelivat Euroopan unionin tuella, että hallitustenvälinen neuvottelukomitea laatii Meriympäristön mukaan lukien "(Muovinen saastuminen, myös meriympäristössä) Myös maat, jotka halusivat antaa hallitustenvälisen neuvottelukomitean sisällyttää oman meriympäristönsä soveltamisalaan. Työryhmän sopimana hallitustenvälinen neuvottelukomitea kehittää muovisaasteiden "muovisaasteesta, meriympäristö mukaan lukien" oikeudellisesti sitovan kansainvälisen välineen, mukaan lukien sitova ja vapaaehtoinen menetelmä, samalla kun otetaan huomioon Rion julistuksen periaate, että synteesimenetelmän koko elinkaaren perusteella ratkaistaan muoviongelma.

johtopäätös

YK:n ympäristökonferenssin viides istunto INC:n perustamista koskevan päätöslauselman kautta on historiallinen, on myös rohkaiseva, ennustettavissa oleva oikeudellisesti sitova monenvälinen ympäristösopimus, joka toteutuu lähitulevaisuudessa, se ilmentää viime vuosien kognitiivista edistystä sekä eri kansainvälisten järjestöjen ja maiden työntöä. Maailmanlaajuista muovihallintoa kehitetään asteittain konseptista ja politiikkaehdotuksesta täytäntöönpanotoimiehdotukseen ja sitten erityissopimukseen, joka edustaa myös yhteistä näkemystä globaalista yhteistoiminnallisesta hallinnasta sekä pyrkimyksestä ja odotuksesta "saasteeton -planeetta".

Tietysti toivomme tässä prosessissa myös, että uusi muovisopimus "pysyy uskollisena alkuperäiselle pyrkimykselleen" ja keskittyy UNEA-1-päätöslauselmaan meren jätteistä ja mikromuovista ja sen myöhemmistä päätöslauselmista tunnistettuihin muoviongelmiin maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Uudessa yleissopimuksessa tulisi myös välttää kansainvälisen yhteisön kidnapaamista "yleisen mielipiteen" tekosyyllä, keskittyä talous- ja kehityskysymyksiin sekä luoda uusia "kaupan esteitä" ja "teknisiä esteitä". Uudessa yleissopimuksessa olisi myös hyödynnettävä täysimääräisesti olemassa olevia kansainvälisiä monenvälisiä ympäristösopimuksia ja omaksuttava monitahoinen lähestymistapa meriroskien ja mikromuovien ongelman ratkaisemiseksi tehokkaasti.